Blogi

Mikä ihmeen HR-viestintä?

Kirjoittaja 23.10.2019 marraskuu 1st, 2019 Ei kommentteja

Parina viime vuotena olen toisinaan nähnyt ja kuullut sanan HR-viestintä. Sanaa ovat käyttäneet henkilöt, jotka työskentelevät HR:ssä. Henkilöstöhallinnossa siis. Ja jotka tekevät viestintää.

Sana HR-viestintä on hallintohyminää.

Kuulkaa, HR-väki: sana HR-viestintä on hallintohyminää. Hallinnon puhetta, jota kukaan ei kunnolla ymmärrä ja jonka määritelmää ihmiset eivät kehtaa tai uskalla kysyä tai, vielä pahempaa, joka ei heitä kiinnosta.

Siksi suosittelen, että lopetatte sen käyttämisen. Ja vaihdatte sen sanaksi työyhteisöviestintä. Tai vaikka sanaksi henkilöstöviestintä tai sisäinen viestintä.

Perustelut tulevat tässä.

1. Sanat vaikuttavat ajatteluun

Sanat vaikuttavat meidän ihmisten ajatteluun kahdella tavalla.

Sanat vaikuttavat ensinnäkin siihen, millä tavalla me ajattelemme. Sanat ovat ajattelijan työkaluja. Ajattelija voi tehdä työtään eli ajatella, kun hänellä on siihen sopivat työkalut. Silloin hän pystyy nimittämään erilaisia asioita eri tavoin ja kutsua nelijalkaista lattialla seisovaa tasoa pöydäksi, Maan asukkaiden lämmönlähdettä auringoksi ja ihmisten muodostamaa ja normittamaa yhteisöä yhteiskunnaksi.

Toiseksi, sanat vaikuttavat siihen, mitä me ajattelemme ja tunnemme. Sanat ovat niin vahvoja, että ne vaikuttavat jopa aivoihimme. Ja siihen, miten me käyttäydymme.

Eräs lääkärituttuni käytti potilaistaan sanaaviholliset.

On selvää, että hänen ajattelunsa ulottui myös hänen käyttäytymiseensä; ajattelu kun tuppaa usein näkymään muutenkin kuin kavereille kerrottuina juttuina.

Jos näet ja kuulet tekstejä, joissa lomasta puhutaan myönteisesti ja työnteosta kielteisesti, käy helposti niin, että alat nähdä lomat vuotesi kohokohtina ja muun ajan kärsimyksenä. Jos puolisosi puhuu lapsistanne kakaroina ja sinä kullanmuruina, te todennäköisesti ajattelette lapsistanne eri tavalla ja myös käyttäydytte heidän kanssaan eri tavalla.

2. Sanat synnyttävät mielikuvia

Sanat synnyttävät aina mielikuvia. Se johtuu siitä, että jokainen meistä antaa sanoille aina sivumerkityksen eli konnotaation. Se syntyy perusmerkityksen eli denotaation lisäksi, kun liitämme sanaan erilaiset kokemuksemme yksilöinä ja yhteisöjen jäseninä. Sivumerkityksiä syntyy sitä enemmän, mitä epämääräisempi sanan perusmerkitys on, kuten adjektiiveissa, ja mitä enemmän sana herättää tunteita, kuten sanat äiti ja rakkaus.

Me työyhteisöviestijät olemme mielikuvien rakentajia ihan samalla tavalla kuin markkinointiviestijät.

Yksi tehtävistämme on luoda työpaikkamme asioille ja tekemisille nimet, jotka kuvaavat niitä ja synnyttävät niistä mahdollisimman myönteisiä mielikuvia.

Jos työpaikallasi on intranet, jolla on jokin mukava, sitä ja porukkaanne ja työpaikkaanne ja sen tunnelmaa kuvaava nimi, onneksi olkoon. Onneksi olkoon myös, jos sisäistä someanne kutsutaan joksikin muuksi kuin Slackiksi tai Yammeriksi.

Jos tiimipalaveria kutsutaan esimiespalaveriksi, sana kertoo, että tämän työpaikan keskipisteenä ovat esimiehet, eivät työntekijät.

Onneksi olkoon myös, jos tiimipalaverejanne kutsutaan edes tiimipalavereiksi eikä esimiespalavereiksi, kuten yhdessä työpaikassani tehtiin. Ja mikä vika sanassa esimiespalaveri sitten on? Se, että jos tiimipalaveria kutsutaan esimiespalaveriksi, sana kertoo, että tämän työpaikan keskipisteenä ovat esimiehet, eivät työntekijät.

Entä se HR-viestintä?

Mieti hetki sanaa HR-viestintä.

Jos työpaikallasi käytetään sanaa HR-viestintä ja työntekijäsi kuulevat sen, mitä luulet, ymmärtävätkö he, mitä sana tarkoittaa? Näkevätkö he siinä itsensä ja kokevatko he olevansa sen keskipisteitä, ihmisiä, joiden hyväksi tätä sanan kuvaamaa asiaa tehdään? Vai näkevätkö he sanassa henkilöstöhallinnon ja kokevatko he olevansa henkilöstöhallinnon tekemisen kohteita?

Pahin vaihtoehto on, jos joku kokee että hei, en ymmärrä tätä sanaa mutta otan sen silti käyttööni. Silloin hallintohyminä vain lisääntyy, ja samalla lisääntyy ihmisten hämmennys.

Emme me työyhteisöviestijät pahuuttamme kehitä hölmöjä sanoja.

Niitä vain tulee kehitettyä, koska joillakin sanoilla työpaikan asioita täytyy kutsua, emmekä me huomaa aina pohtia sanan synnyttämää mielikuvaa. Tai sitä, miten se vaikuttaa työpaikkamme ihmisten ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen.

Ensi kerralla kun puhut työntekijöittesi kanssa työpaikkasi viestinnästä, johtamisesta, strategiasta, palaverista, hyvinvoinnista, mistä tahansa työpaikkasi asiasta, mieti, mitä sanaa käytät.

Jotta et vahingossa ota käyttöösi sanaa, joka kumpuaa sinun tai tiimisi maailmasta. Vaan sanan, joka kumpuaa työpaikkasi yhteisestä maailmasta. Ja jossa työntekijäsi näkee itsensä.

Sirke Lohtaja-Ahonen
FM, viestintävalmentaja, tietokirjailija

Sirke Lohtaja-Ahonen on lukijalähtöisten tekstien mestari ja ihmisten innostaja, viestintävalmentaja ja tietokirjailija, jonka intohimo on kielen voima. Sirke on työskennellyt viestintäalalla yli 30 vuoden ajan. Hän on pitänyt satoja valmennuksia ja auttanut satoja työpaikkoja ja tuhansia asiantuntijoita kehittämään viestintäänsä. Hän on ihmiskeskeisen työyhteisöviestinnän uranuurtaja, jonka idea Suomen parhaasta työyhteisöviestinnän päivästä Törmäyksessä toteutui kolmannen kerran keväällä 2018.